Nörttiys

Millaista on olla nörtti mun elämässä?

Mä olen aina fanittanut jotain ja kun fanitan, niin teen sen sitten asenteella. Ensimmäinen asia mitä muistan fanittaneeni on ollut Spice Girls.

Mä olin aivan sekaisin kyseisestä bändistä ja onneksi en ollut ainut. Seinäni oli oikeasti tapetoitu Spaissari-julisteilla, mulla oli monta bändipaitaa, pukeutumisvinkkejä otin bändin jäseniltä, kappaleet osasin ulkoa ja jopa ne tanssit (osan muistan edelleen ulkoa). Henkeen ja vereen olin aina bändin puolella ja mulla oli Spaissari-kansio, jossa oli lehtileikkeitä, tarroja tms. Pieni omaisuus meni oheistuotteisiin. Kun Spice Girls hajosi vuonna 1998 Suomen keikan jälkeen, niin kyllä harmitti vietävästi. Sen jälkeen seurasin bändin sinkku-uria ja Melanie C on edelleen kuuntelulistalla.

Silloin huomasi että jos on joku asia mihin on intohimoisesti paneutunut, niin on aina ihanaa löytää toveri jonka kanssa jakaa sitä intohimoa. Minulla oli silloin kaveri, jonka kanssa opeteltiin ne tanssit, kateltiin konsertteja ja puhuttiin bändistä. Fanittaminen on eräänlaista nörttiyttä. Eihän sitä etsi tietoa aiheesta, johon ei ole mitään intohimoa. Ja syytän tästä kaikesta Spaissareita.

Meni monta vuotta että pääsin mukaan fantasian maailmaan. En oikein muista fanitinko mitään erityisesti Spice Girlsin jälkeen. Tykkäsin kovasti Shakespearesta (ja edelleen rakastan), jonka johdosta oikeastaan ajauduin Harry Potter-faniuteen. Olin juuri nähnyt Kenneth Branghtin filmatisoinnin Hamletista ja olin rakastunut kyseiseen näyttelijään. No katsos, joku hassu elokuva kuin Harry Potter ja Salaisuuksen kammio sisälsi tuon näyttelijän. Katsoin ennen kyseistä leffaa myös sarjan ensimmäisen osan ja voinen sanoa olevani vähän pihalla. 

Mutta jotenkin ihastuin Salaisuuksien kammioon ja päätinpä ihan mielenkiinnosta lukea olisiko Lucius Malfoysta enemmän kirjoissa. Ja sitten sille tielle jäin. 

Mitä sille tiellä jääminen on tarkoittanut mun elämässä?

1. Larppaus

Aloitin larppauksen vuonna 2004. Enimmäkseen pelailin Harry Potter aiheisia pelejä, ja se passasi mulle hyvin. Miksi jäin larppaamaan ja jatkan edelleen. Suurin syy on ne muut ihmiset. On aina mahtavaa kun pääsee jakamaan faniutta ja harrastustaan muiden kanssa. Koska pelaajia on hyvin erilaisista taustoista, niin porukasta löytyy kyllä monenlaista ihmistä. Voisin sanoa että suurin osa kavereistani on tällä hetkellä löydetty tämän harrastuksen piiristä. Loitsun kantamasta ja sen vaikutuksesta ei oikein voi käydä depattia kuin toisen larppaajan kanssa. Myöskään tappelua siitä onko ruuan autenttisuus pelille mitenkään tärkeä asia, on huono käydä ulkopuolisen kanssa. Mä olen tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä tässä harrastuksessa, että olen välillä hämmästynyt itsekkin. Mahtava harrastus.

2. Fanius

Kuten Spaissari esimerkistä käy ilmi, niin mä fanitan usein aika intensiivisesti. Jos löydän jotain mistä tykkään kovasti ja olen kiinnostunut, niin kyllä käytän energiaa saadakseni lisää tietoa siitä. Harry Potterit luin, katsoin leffat, liityin Vuotava noidankattila sivustolle, kävin faninäytöksissä, larppasin, hommasin kamalasti fanitavaraa, keskustelen mielellään aiheesta... Jos huomaan jossain fanittamani asiaan liittyvän jutun, niin kyllä osoitan jotain kiinnostusta. Jos toisessa sarjassa vitsaillaan toisen sarjan aiheilla, niin pienet nörttiaivoni huutavat "HIH". Tumblr on tällä hetkellä vain nostanut muutaman sarjan faniuden miellettömyyksiin, koska siellä sitä levitetään. 

3. Puhe

Tämä on hauska juttu. Jotenkin välillä tuntuu että nörteillä on oma kielensä. Se koostuu referensseistä kirjoihin, leffoihin ja sarjoihin. Joskus jollain harrastajaryhmällä saattaa olla oma sanastonsa, ammattikieli. Kyllä autoilijat tietävät auton osien nimet, mutta autoista tietämätön vaatii enemmän selitystä sille mikä on pölykapseli.

Nörtit ymmärtävät taas jotkut lauseet hyvin erilailla kuin ne saattava muille kuulostaa, tai tuovat lisäsisältöä. Jos sumulla sanon että ankeuttajat lisääntyvät, niin Potterinsa lukenut ymmärtää mihin viittaan (kun kirjoissa on ankeuttajia, niin on sumuista). Samoin jos sanon sumulla, että nyt pitäisi olla mukana suolaa ja rautaa, niin Supernaturalia katsonut tajuaa minun viittaavan kummitusten karkoittamiseen. Minulla on myös yksi kaveri jonka kanssa ei tarvi edes sanoa lauseita loppuun, kun puhumme "nörttiä". Ymmärrämme nopeasti mihin toinen on viittaamaassa ja usein lauseet loppuvat yhteiseen "OMG MÄ NIIN TIIÄN JOO HII!"

4. Materiaa

Voi sitä materian määrää. Mulla on yli 200 dvdtä, mieletön määrä cdtä, pikkusälää hylly täynnä, kirjoja, paitoja, laukkuja, koruja, taikasauvoja, kangasmerkkejä... Mulla on melkein koko ajan menossa projekti "kerää jostain tv-sarjasta kaikki kaudet". Sain juuri kerättyä Supernaturalista kauteen 6 asti, Star Trek Next Generation on käynnissä (vasta kaksi kautta), Hovimäestä eka kausi on vasta ja nyt haluisin kerätä kaikki Doctor Whot ja Uudet Sherlock jaksot. 

5. Cosplay/Conit

Laitan tämän erikseen larppauksesta, koska on hyvin erilainen asia. Cosplay on antanut minulle taas toisenlaisia tuttavuuksia. On hienoa tavata ihmisiä, jotka haluavat tulla puhumaan siitä miksi olet pukeutunut. Conit ovat myös hyvin erilaisia tapahtumia verrattuna larppeihin. Ihmiset ovat todella innoissaan coneissa ja hypetyksen määrä on mieletön. Siellä on myös ihan kaikenlaista porukkaa ja pääsee juttelemaan monenlaisista näkökulmista. Kun olen muutaman kerran myös pitänyt ohjelmaa coneissa, niin sitäkin kautta saanut sitten tutustua ihmisiin ja saada uusia mielenkiintoisia ajatuksia aiheista jotka on ollut itselle tuttuja. Cosplay on myös hyvin haastava harrastus, jos sitä ottaa edes vähän vakavissaan. Mä en pyri itse täydelliseen yhdennäköisyyteen esikuvan kanssa, mutta haluan kuitenkin että saan toteutettua oman mielikuvani. Onhan se hassua välillä metsästää ympäri kaupunkia kromimaalia, jotta saa maalattua yhden propin yhteen coniin.

Mitä siis nörttinä olo tarkoittaa? Se tarkoittaa että joka päivä mun elämässä on yhtä sarjojen, kirjojen ja leffojen sekamelskaa. Mua ei haittaa aloittaa yhtäkkiä keskustelua Taru Sormusten Herrasta-kirjan ja leffojen eroista, tai miten Hobitti elokuvia voi tulla 3, kun ensimmäinen leffa kävi melkein puolet kirjasta jo läpi (joka on muutenkin lyhyt kirja). Mua ei hävetä kulkea kaupungilla paita päällä jossa on iso kuva Lokista. Hihittää junassa kun näen Lucius Malfoyn näköisen miehen. Aloittaa keskustelua täysin tuntemattoman kanssa, vain koska sillä on rusetti/solmuja ja päässään fez. Voin laittaa rahaa siihen että saan juuri oikeanlaisen kaulahuivin korpinkynnen koulupukuun, koska no... Se on sitten kiva koriste-esine.