Vuosi 2013 coneissa

Viime vuonna kävin lopulta aika monessa conissa. Ja viime vuonna aloitin vähän enemmän panostamaan cosseihin ja innoistuin siitä enemmän.

Alkuun oli Frostbite. Se oli myös ensimmäinen laatuaan mulle. Lauantaina oli Helinä-keiju ja sunnuntaina palasin Potter juurilleni Luna Lovegoodina. Helinän mekkoa oli kiva tehdä ja hämmennyin kuinka hyvin se istui minulle.

Seuraavaksi oli Ropecon, koska Decuson jäi välistä. Leikin genderblender Scaria hyeenoiden kera. 

Tracon on edelleen lemppari, koska siellä on ihanat tilat ja alkusyksy on ihanaa aikaa. Supernaturalin enkelinä hilluin ja Irvikissana. Rakastin noita maskeja ja haluan kyllä tämä vuonna tehdä ainakin yhden enemmän maskeerausta vaativan (ja se on jo mielessä).

Coni vuoteni loppui Fanfestiin. Parhaaseen coniin tänä vuonna. Siellä lähdin esittelemään tän vuoden teemaani, eli Lokia. 

Minulla on kyllä mielessä myös muita cossi-ideoita kuin Lokia eri muodoissa, mutta katselee riittääkö aika ja rahat muihin. Frostiin ainakin tulee yksi, ehkä kaksi Loki versiota.

Yukicon jää välistä

No koska pitää tienata rahaa, niin multa jää tänä vuonna Yukicon välistä. Liian myöhään tajusin että piti toivoa se vapaaksi ja sain juuri lauantaille päivävuoron, joten en viitsi yhdeltä päivältä maksaa sitä koko vklopun hintaa. Harmittaa kyllä. Mutta taidan ehkä sitten mennä Frostiin, kun sinne on ainakin tuttuja tulossa.

No Frostiin tulee sitten ainakin Frost-Loki, koska pakko! Lolita-Loki on ehkä sitten myös vaihtoehtona. Mutta pitää katsella rahatilannetta ja miten koira tykkää olla hoidossa.

Ensi vuoden suunnitelmat.

Tämä vuosi on ollut hyvin moninainen cossien suhteen. Olen melkein joka conissa ollut muutamalla puvulla ja pakko sanoa että se on ollut aika raskasta, aikaa vievää ja rahaa syövää. Koska kirjoitan gradua, joulukuussa kotiini rantautuu koiranpentu ja olen edelleen köyhä, niin piti miettiä uudelleen miten coni vuoden hoidan. Ensi vuoden päätinkin mennä yhdellä teemalla, jolloin voin helposti käyttää pukujen eri osia sen eri muodoissa. Kenellekään tätä blogia lukeneelle ei varmaan tule yllätyksenä ensi vuoden teemani

Lokillahan sitä mennään. Mulla on jo kasassa yksi puku ja olen testaillut eri vaihtoehtoja. Jotunheim-Loki on ainakin tulossa. Mahdollisesti lolita-Loki ja ens Traconiin on sitten big plans nimittäin

Ajattelin kokeilla tehdä oikeasti haastavan ja työlään YHDEN cossin. Tota varmaan käytänkin sitten koko loppuelämäni. Haarniskan palasia saatan käytellä eri versioissa, mutta nuo hurmaava nahkapuku tulee sitten vasta Traconiin. Wish me luck!

Tammikuussa on muuten Yukicon, josta alkaa sitten conivuoteni Lokina! Ketään tulossa sinne?

Nörttiys

Millaista on olla nörtti mun elämässä?

Mä olen aina fanittanut jotain ja kun fanitan, niin teen sen sitten asenteella. Ensimmäinen asia mitä muistan fanittaneeni on ollut Spice Girls.

Mä olin aivan sekaisin kyseisestä bändistä ja onneksi en ollut ainut. Seinäni oli oikeasti tapetoitu Spaissari-julisteilla, mulla oli monta bändipaitaa, pukeutumisvinkkejä otin bändin jäseniltä, kappaleet osasin ulkoa ja jopa ne tanssit (osan muistan edelleen ulkoa). Henkeen ja vereen olin aina bändin puolella ja mulla oli Spaissari-kansio, jossa oli lehtileikkeitä, tarroja tms. Pieni omaisuus meni oheistuotteisiin. Kun Spice Girls hajosi vuonna 1998 Suomen keikan jälkeen, niin kyllä harmitti vietävästi. Sen jälkeen seurasin bändin sinkku-uria ja Melanie C on edelleen kuuntelulistalla.

Silloin huomasi että jos on joku asia mihin on intohimoisesti paneutunut, niin on aina ihanaa löytää toveri jonka kanssa jakaa sitä intohimoa. Minulla oli silloin kaveri, jonka kanssa opeteltiin ne tanssit, kateltiin konsertteja ja puhuttiin bändistä. Fanittaminen on eräänlaista nörttiyttä. Eihän sitä etsi tietoa aiheesta, johon ei ole mitään intohimoa. Ja syytän tästä kaikesta Spaissareita.

Meni monta vuotta että pääsin mukaan fantasian maailmaan. En oikein muista fanitinko mitään erityisesti Spice Girlsin jälkeen. Tykkäsin kovasti Shakespearesta (ja edelleen rakastan), jonka johdosta oikeastaan ajauduin Harry Potter-faniuteen. Olin juuri nähnyt Kenneth Branghtin filmatisoinnin Hamletista ja olin rakastunut kyseiseen näyttelijään. No katsos, joku hassu elokuva kuin Harry Potter ja Salaisuuksen kammio sisälsi tuon näyttelijän. Katsoin ennen kyseistä leffaa myös sarjan ensimmäisen osan ja voinen sanoa olevani vähän pihalla. 

Mutta jotenkin ihastuin Salaisuuksien kammioon ja päätinpä ihan mielenkiinnosta lukea olisiko Lucius Malfoysta enemmän kirjoissa. Ja sitten sille tielle jäin. 

Mitä sille tiellä jääminen on tarkoittanut mun elämässä?

1. Larppaus

Aloitin larppauksen vuonna 2004. Enimmäkseen pelailin Harry Potter aiheisia pelejä, ja se passasi mulle hyvin. Miksi jäin larppaamaan ja jatkan edelleen. Suurin syy on ne muut ihmiset. On aina mahtavaa kun pääsee jakamaan faniutta ja harrastustaan muiden kanssa. Koska pelaajia on hyvin erilaisista taustoista, niin porukasta löytyy kyllä monenlaista ihmistä. Voisin sanoa että suurin osa kavereistani on tällä hetkellä löydetty tämän harrastuksen piiristä. Loitsun kantamasta ja sen vaikutuksesta ei oikein voi käydä depattia kuin toisen larppaajan kanssa. Myöskään tappelua siitä onko ruuan autenttisuus pelille mitenkään tärkeä asia, on huono käydä ulkopuolisen kanssa. Mä olen tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä tässä harrastuksessa, että olen välillä hämmästynyt itsekkin. Mahtava harrastus.

2. Fanius

Kuten Spaissari esimerkistä käy ilmi, niin mä fanitan usein aika intensiivisesti. Jos löydän jotain mistä tykkään kovasti ja olen kiinnostunut, niin kyllä käytän energiaa saadakseni lisää tietoa siitä. Harry Potterit luin, katsoin leffat, liityin Vuotava noidankattila sivustolle, kävin faninäytöksissä, larppasin, hommasin kamalasti fanitavaraa, keskustelen mielellään aiheesta... Jos huomaan jossain fanittamani asiaan liittyvän jutun, niin kyllä osoitan jotain kiinnostusta. Jos toisessa sarjassa vitsaillaan toisen sarjan aiheilla, niin pienet nörttiaivoni huutavat "HIH". Tumblr on tällä hetkellä vain nostanut muutaman sarjan faniuden miellettömyyksiin, koska siellä sitä levitetään. 

3. Puhe

Tämä on hauska juttu. Jotenkin välillä tuntuu että nörteillä on oma kielensä. Se koostuu referensseistä kirjoihin, leffoihin ja sarjoihin. Joskus jollain harrastajaryhmällä saattaa olla oma sanastonsa, ammattikieli. Kyllä autoilijat tietävät auton osien nimet, mutta autoista tietämätön vaatii enemmän selitystä sille mikä on pölykapseli.

Nörtit ymmärtävät taas jotkut lauseet hyvin erilailla kuin ne saattava muille kuulostaa, tai tuovat lisäsisältöä. Jos sumulla sanon että ankeuttajat lisääntyvät, niin Potterinsa lukenut ymmärtää mihin viittaan (kun kirjoissa on ankeuttajia, niin on sumuista). Samoin jos sanon sumulla, että nyt pitäisi olla mukana suolaa ja rautaa, niin Supernaturalia katsonut tajuaa minun viittaavan kummitusten karkoittamiseen. Minulla on myös yksi kaveri jonka kanssa ei tarvi edes sanoa lauseita loppuun, kun puhumme "nörttiä". Ymmärrämme nopeasti mihin toinen on viittaamaassa ja usein lauseet loppuvat yhteiseen "OMG MÄ NIIN TIIÄN JOO HII!"

4. Materiaa

Voi sitä materian määrää. Mulla on yli 200 dvdtä, mieletön määrä cdtä, pikkusälää hylly täynnä, kirjoja, paitoja, laukkuja, koruja, taikasauvoja, kangasmerkkejä... Mulla on melkein koko ajan menossa projekti "kerää jostain tv-sarjasta kaikki kaudet". Sain juuri kerättyä Supernaturalista kauteen 6 asti, Star Trek Next Generation on käynnissä (vasta kaksi kautta), Hovimäestä eka kausi on vasta ja nyt haluisin kerätä kaikki Doctor Whot ja Uudet Sherlock jaksot. 

5. Cosplay/Conit

Laitan tämän erikseen larppauksesta, koska on hyvin erilainen asia. Cosplay on antanut minulle taas toisenlaisia tuttavuuksia. On hienoa tavata ihmisiä, jotka haluavat tulla puhumaan siitä miksi olet pukeutunut. Conit ovat myös hyvin erilaisia tapahtumia verrattuna larppeihin. Ihmiset ovat todella innoissaan coneissa ja hypetyksen määrä on mieletön. Siellä on myös ihan kaikenlaista porukkaa ja pääsee juttelemaan monenlaisista näkökulmista. Kun olen muutaman kerran myös pitänyt ohjelmaa coneissa, niin sitäkin kautta saanut sitten tutustua ihmisiin ja saada uusia mielenkiintoisia ajatuksia aiheista jotka on ollut itselle tuttuja. Cosplay on myös hyvin haastava harrastus, jos sitä ottaa edes vähän vakavissaan. Mä en pyri itse täydelliseen yhdennäköisyyteen esikuvan kanssa, mutta haluan kuitenkin että saan toteutettua oman mielikuvani. Onhan se hassua välillä metsästää ympäri kaupunkia kromimaalia, jotta saa maalattua yhden propin yhteen coniin.

Mitä siis nörttinä olo tarkoittaa? Se tarkoittaa että joka päivä mun elämässä on yhtä sarjojen, kirjojen ja leffojen sekamelskaa. Mua ei haittaa aloittaa yhtäkkiä keskustelua Taru Sormusten Herrasta-kirjan ja leffojen eroista, tai miten Hobitti elokuvia voi tulla 3, kun ensimmäinen leffa kävi melkein puolet kirjasta jo läpi (joka on muutenkin lyhyt kirja). Mua ei hävetä kulkea kaupungilla paita päällä jossa on iso kuva Lokista. Hihittää junassa kun näen Lucius Malfoyn näköisen miehen. Aloittaa keskustelua täysin tuntemattoman kanssa, vain koska sillä on rusetti/solmuja ja päässään fez. Voin laittaa rahaa siihen että saan juuri oikeanlaisen kaulahuivin korpinkynnen koulupukuun, koska no... Se on sitten kiva koriste-esine.

Tee arpi

Olen saanut muutamia kyselyitä siis miten teen arpia. Siis niitä vähän roskimman näköisiä. 

Arpia voi tehdä kahdella tavalla.

1. Jos tuntuu siltä ettei hermot ja taidot riitä, niin voit ostaa naamiaiskaupasta valmiit arvet. Esimerkkikuvassa otsassa oleva luodin reikä on valmiskamaa. Se vain liimataan ihoon kiinni ja vola, ei tarvitse kuin meikillä peittää. 

+ Nopea ja helppo

+ saa varmasti sen näköisen kuin haluaa, koska ei muuta muotoaan

+ voi käyttää useammin

- Liimattuna saattaa kiristää päivän aikana epämukavasti

- poistaminen saattaa olla tuskaa

 - Reunakohdat saattavat joskus näkyä ja saattaa alkaa repsottamaan

- Joskus ovat todella luonnottoman näköisiä

2. Keino mistä itse pidän enemmän ja on mukavempi on tehdä arpi itse lateksimaidon ja pumpulin/vessapaperin kera. Poskellani oleva arpi on tehty niin. Tässä miten itse teen.

Mitä tarvitsen? Lateksimaitoa tai jotain nestemmäistä lateksia, tummaa luomiväriä tai ihomaalia, tekoverta (suosittelen geelimäisempää kuin mitä minulla tuossa on), meikkivoidetta, vessapaperia/pumpulia, meikkisienen, siveltimen ja alustan/lavuaari (koska lateksimaito on hemmetin sotkevaa ainetta)

Aivan ensiksi pohjustan alueen jolle teen arven. Rasvaan (annan imeityä kunnolla), sitten meikinpohjustusainetta tai meikkivoidetta. Laitan alueelle (puhutaan nyt kädestä kun siihen tein esimerkki arven) kerroksen lateksimaitoa. Tässä vaiheessa huomaat että maito on todella maitoa. Sitä valuu todella helposti kaikkialle, joten avainsana onkin kärsivällisyys. Laita ohuita kerroksia ja anna aika edellisen kerroksen kuivahtaa läpinäkyväksi.

Kun kädessä on muutama kerros lateksia voit alkaa muodostamaan arpea. Koska tein nyt vain esimerkkiarven, niin minä en jaksanut odotella aina kerrosten kuivamista, siksi arpi on noin valkoinen. Mutta tein muutamalla vessapaperin palalla reunat arvelle. Pyöritin tuollaiset matoset niistä ja kiinnitin lateksiin. Tulet huomaamaan, että paperin asettelu on se vaikein osio, koska sitä ei enää siirretä kun se osuu lateksiin. 

Sitten alkaa työn tylsin vaihe.

Nyt laitetaan sitä lateksimaitoa kerros kerrokselta lisää. Kannattaa laittaa ohuita kerroksia, koska ne kuivaa myös nopeammin. Tässä näkee, että kun laittaa liikaa, niin eipä tuosta läpinäkyvää tule. Toisaalta ei siitä ihan läpinäkyvää tule muutenkaan. Kerroksia saa laittaa niin monta kuin haluaa. Lateksilla pystyy korjailemaan kauneusvirheitä helposti, joten laittakaa vaan niitä kerroksia.

Tässä pieni demostraatio siitä miksi pidän tästä tavasta tehdä arpia. Lateksi joustaa hyvin ja muotoituu luotevasti ihon kanssa. Ei tarvitse pelätä mieletöntä kiristyksen tunnetta iholla. Tietenkin sen tuntee, mutta ei niin pahasti kuin liimalla laitettu arpi.

Kun lateksimaito on kuivannut on aika päällystää. Voitte huomata, että olin laiska ja en odottanut tarpeeksi lateksin kuivumista. Meikkiä laitoin myös vähän liikaa, joten aika pakkelinen lopputulos. Tämä johtui siitä, että valkoinen maito loisti läpi, joten piti laittaa vähän enemmän meikkiä.

Tässä vaiheessa kannattaa tummella luomivärillä tai ihomaalilla värjätä arven keskusta. Miksi? Arpi näyttää paljon luonnollisemmalta ja saa syvyyttä kun se on tummattu. Minulla kävi vain niin, että maito oli edelleen liian märkää ja meikkivoide litkua, joten luomiväri tarttui huonosti ja siveltimeni meni ihan meikkivoiteeseen. 

Sitten lisätään verta! Geelimäinen veri pysyy paremmin paikallaan ja ei lähde valumaan tai sotkeitumaan meikin kanssa. Nestemäinen, kuten minulla tässä, antaa sitten vaikutelman että haava on tuoreempi ja vielä valuu. 

Kättä pystyy hyvin liikuttamaan ja tuntuu ihan mukavalta. 

+ Mukavan tuntuinen

+ Saa sellaisen kuin haluaa ( - ellei mokaa)

+ joustaa

+ Halvempi loppujen lopuksi, jos teet usein arpia ja käytät materiaaleja loppuun

+ Voit tehdä veritaskua (voin joskus näyttää) ja vaikka jossain vaiheessa peliä avata sen

- Työläämpi (tuohon meni noin 30 min)

- Sotkuisempi tehdä

- Jos mokaat, niin joudut ehkä aloittamaan alusta

Uusi nimi, uusi osoite, uutta!

Menin sitten kyllästymään entiseen nimeeni ja päätin aloittaa aivan uuden lehden tässä ajassa. Taruinen on ollut nickini jo yli 10 vuotta ja jotenkin tunsin että se nimi ei enää kuvaa minua. Se myös on hyvin yllättävän lähellä omaa nimeäni ja äääh. Se on tylsä. Joten oli aika uudistua.

Kuten tuossa kerroin, niin minulle on tulossa joulukuussa koiranpentu ja olen nimennyt hänet Sagaksi. Joten neiti Saga saa toimia minun uutena inspiraationa. Vaihdoin tumblr tilin nimen ja nyt sitten vaihdoin tämän cosplay/maskeerausblogin myös. Sagan cosplay! Olkoon se minun uusi cosplay identiteettini tai jotain sellaista.

Yläbanneri koki pienen muutoksen. Nimi vaihtui ja lisäkin yhden kuvan siihen. Tykkään pitää sen simppelinä, joten ei suurta muutosta.

No? Onko tämä nyt tuore ja parempi vaihtoehto?

Ja sitten myös uutena! Jos sinulla on jokin maskeeraus tai cosplay idea minkä haluisit minun toteuttavan, niin laittele kommenttia (ja minut tuntevat voivat ihan sanoa suoraan). Pelkään nyt jumittuvani tiettyihin hahmoihin ja haluisin haasteita. Tietenkin sellaisia joita pystyn järkevissä määrin toteuttamaan.

Loki Jotunheim

Yhtenä iltana tuli vain mieleen kokeilla Lokin jääjättiläismaskeja. Koska aika alkaa käydä vähiin tuon Lokitar puvun kanssa ja minulla on kamala kiire gradun, töiden ja tulevan uuden hauvan kanssa. Joten voi olla että venyy kesän coneihin se puku. Yukicon kun on aika lähellä kuitenkin. Siksi ajattelin että Loki Jotunheim ei välttämättä olisi paha vaihtoehto. Joutuisin vaan hommata tummat cossit sitä varten ja punaiset piilarit (olisi makeeta hommata koko silmän peittävät, mutta hinta niissä on vähän isompi ja käyttömukavuus todella paljon epämukavampi).

Väri on liian sininen, tiedän. Tämä oli vain nopea kokeilu. Olen myös harkinnut ostavani toisen merkkisen kasvomaalin, koska grimasin väriä jouduin laittamaan 3 kerrosta + sinistä luomiväriä. Mehrenin väriä minulle suositeltiin ja se ei nyt ollut kamalan kallista, joten katsoo jos lähden sitä kokeilemaan.

Uusi tumblr tili

Tein uuden tumblr tilin pelkästään mun cosplaylle ja maskeerauksille. Eli sitäkin voi seurata halutessaan. Siellä on sitten pelkkää kuvaa tarjolla, eikä mun höpötyksiä

http://sagaoflokicosplay.tumblr.com/

Saga-of-loki on muuten nykyään myös mun tumblr tilin nimi, joten taruinen on lähtenyt pois käytöstä.

Voipi olla että vaihdan myös tämän blogin nimeä jossain vaiheessa, mutta en ainakaan tänään vielä. Informoin.

Loki Week!

Päätin viettää tämän viikon Lokin parissa ja pyydän kaikkia osallistumaan!

Loki-viikko Facebookissa

Kaikki kaverit ja kavereiden kaverit vaan mukaan. Ei tarvitse välttämättä tehdä muuta kuin olla osallisena fb tapahtumassa tai hengata muuten vaan! Tervetuloa!

Itämaista

Pitkästä aikaa vietin iltaa meikaten ja kuvaten. Mielessä oli itämainen vaikutelma ja piti päästä testaamaan uutta mustaa peruukkia.

Päässä on chokeri ja paita on mummoni perintöä.

Fanfest 2013

Viime viikonloppuna oli tän vuoden ehkäpä parhain coni eli Fanfest. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa ja todellakin toivon ettei viimeistä. Fanfest keskittyi populaarikulttuuriin ja fanittamiseen, enimmäkseen länsimaiseen kulttuuriin. Ohjelmaa oli runsaasti ja monipuolisesti. Jopa niin monipuolisesti että useat (minä mukaan lukien) valitteli kun ei kaikkea päässyt näkemään. Kävin viikonlopun aikana useammassa puheohjelmassa, kuin muissa coneissa yhteensä koko vuoden aikana. Fanfest todisti että salit saa täyteen, kun ohjelma on kiinnostavaa ja vetäjät hyviä. Ei siihen ikärajoja tarvita (*köh köh jokin tapahtuma näin yrittää saada salit täyteen köh köh*). Ihmisiä oli paljon ja cossit oli jopa harvinaisuus. Enemmän oli normivaatteissa kulkevia.

Tietenkin jotain miinuksia oli, mutta ne voi antaa ensimmäisen kerran takia anteeksi. Paasitorni oli paikkana vaikea kulkuinen (rappusia, rappusia) ja sekava. Pienet huoneet teki ainakin taidekujasta tuskan taipaleen. Ohjelmakarttaan olisi toivonut lisättäväksi myös koko ajan käynnissä olevat ohjelmat ja myös esim Lupuksen. Ohjelmat myös venyivät ja myöhästyivät, koska ulosheittäjät eivät olleet tiukempia. Minusta ohjelmanpitäjän pitäisi toimia ajan rajoissa ja ei viedä toisen ohjelmalta aikaa.

Mutta jotenkin hyvät puolet kumoavat nuo. Tästä tuli kyllä toinen ehdoton Ropeconin ohella, koska aihepiiri oli paljon lähempänä sydäntä kuin noissa animetapahtumissa.

Tietty meikä cossasi kun oli mahdollisuus. Kuten aikaisemmin kerroin, niin femmeLokihan olin. Keppiä en ehtinyt kipeilyn takia tehdä, mutta tulee sitten toiseen coniin. Ajattelin Loki-teemalla liikkua ensi vuoden coneissa, joten tuota tullaan näkemään päivitettynä.

Paholainen mustissa

Sain upean mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kaupan Alphageek kanssa. On muuten unelmien nörttikauppa ja suosittelen kovasti! Pääsin testailemaan heidän maskeeraustavaroitaan ja nyt lähti testiin Woochien sarvet.

Paketti on kätevän kokoinen, jotta siellä voi niitä myös käytön jälkeen säilyttää. Siihen kuului sarvet, liima ja poistoneste. Nesteet jätin käyttämättä, koska olivat kertakäyttöisiä.

Minulla oli jäljellä vielä vanhaa liimaa, joten käytin sitä. Otin myös kiinnitykseen avuksi lateksimaitoa. Sarvet olivat aika ohuet, joten täytin ne varmuuden vuoksi paperilla, jotta pysyisivät paremmin koossa. Jouduin hieman leikkelemään reunoja, koska huomasin että minulla on pieni otsa. 

Värjäsin sarvet mustiksi Grimasin kasvomaalilla ja hieman tasoitin reunoja lateksimaidolla. Sarvissa oli se hyvä, etteivät tuntuneet miltään ja olivat todella helppo käyttää.

Laitoin sarvet säilöön myöhempää käyttöä varten. Mutta voinen niitä suositella muillekin ja ehdottomasti suosittelen käymään katsomassa AlphaGeekin sivustoja. Loistavaa tavaraa, ja ajattelin sieltä muutaman nörttitavaran ostella!