tiistai 23. syyskuuta 2014

Tracon päivä 2

Traconin päivä kaksi olikin hieman viileämpi ja tietenkin mulla oli vähemmän vaatetta päällä. Toisaalta ei tullut liian kylmä kuin vasta loppupäivästä. Sunnuntai meni Regina Mills cossissa. Siis Once Upon a Timen Evil Queen. Ihan lempparihahmoni sarjassa. Joskus olisi haaveena tehdä Evil Queen cossi, mutta taidot ei riitä. Ehkä saan sen taas kaverille delekoitua.


Oli kivaa olla pukeutuneena tyylikkäästi ja hämmästyin mun animetukasta. Se näytti ihan peruukilta, vaikka oli oma tukka. Toisaalta kerrankin tukka pysyi kampauksessaan koko päivän.


Puku oli kasattu omasta kaapista. Mulla oli sopivat Regina vaatteet. Oikeastaan tuli valinnan vaikeus. Mutta päätin pysyä simppelinä ja siinä perusmallissa.


Kuten oikein arvelin, niin tätä hahmoa ei tunnettu kamalasti. Muutama tunnisti vinkkien jälkeen ja se oli ihan kivaa. Boxia oli kiva kannella ja kyllä sain muutaman järkyttyneen katseen kun näkivät laatikon sisään.


Sunnuntaina hengasin ulkona ihmisten kanssa. Käytiin taas kaverin kanssa kuvailemassa ympäri aluetta ja saatiin todella kivoja kuvia. Ilma kyllä suosi photoshootteja. Ainut ongelma oli kenkäni, jotka lensivät roskiin päivän loputtua (etsinnässä siis uudet mustat avokkaat...). Ehdottomasti teen uuden Regina cossin taas jossain vaiheessa. Ehkä jakullinen seuraavalla kerralla.

Tracon oli tänä vuonna teemaltaan "Näe kavereita ja pidä kivaa". Ensi vuonna voisin enemmän viettää aikaa sisällä ja oikeasti katella että pääsen sinne ohjelmiin mihin haluan. Mutta ehdottomasti Tracon on cosplayn kannalta paras con. Tykkään vaan Tamperetalosta ja pukujen määrä oli huima. Suurin iloisuuden aihe oli miesten määrä cossien parissa. Musta oli paljon enemmän cossaavia miehiä. Ja oli ihanaa nähdä perheellisiä/vanhempaa porukkaa siellä. Tykkäsin kovin, että koko perhe oli päässyt mukaan.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Tracon päivä 1

Niin se conivuosi näytti tulevan päätökseen Traconin merkeissä. Ja kivaa oli.
Tracon on mulle siitä kiva coni, että silloin pääsen näkemään tamperelaisia kavereitani ja Tamperetalo on alueena todella kiva.

Olin matkannut Trelle jo perjantaina, joten lauantaina pääsin paikalle mukavan ajoissa. Tai siis en. Olin klo 11 aikaan perillä, kun kaverille keksittiin äkkiä Black Widow cossi mun Lokin kaveriksi.


Olin aivan kauhuissani kun aurinko alkoi aamulla paistamaan ja voin sanoa että puku oli hemmetin kuuma. Tämä ei ole mikään kesäconi asu. Mikään osa ei hengitä ja painaa ihan tuhottomasti.  En ehtinyt / jaksanut tehdä haarniskaosia pukuun, mutta tulen tekemään ne Frostbiteen. Kuten myös muuta kivaa pukuun liittyen.


Tämän vuoden coni oli siitä surullinen, että kaikilla ei ollut ranneketta ja tämä vuonna ei kaikki henganneet Tretalon ympäristössä niin paljoa kuin ennen. Koska en halunnut jättää ketään yksin, niin hengasin aikalailla ulkona koko conin. Muutama ohjelma kiinnosti ja menin ne missaamaan (koska olen tyhmä ja idiootti). Mulle kyllä ehdotettiin että voisin ensi vuonna järjestää ohjelmaa itse, joten ehkä olen ensi vuonna sellaisessa roolissa. Ilmoittelen lisää sitten myöhemmin kun tulee ajankohtaiseksi.


Loki cossi oli kiva. Vaikka alunperin piti kuulua lisää Marvelia seuraan, niin onneksi puku toimii yksinään myös. Tätä sitten kannetaan mukaan varmaan ensi vuonna joka coniin, jotta maksaa itsensä takaisin.


Tracon on kiva. Tänä vuonna oli ihanan paljon myös vanhempaa porukkaa ja niin paljon ihania cosseja. Päivän 2 päivitys myöhemmin.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Viikko coniin?! What to do?!

Olen huomannut että usein kysellään kuinka immeiset valmistautuu conin lähestyessä ja mitä ihmettä silloin tulisi tehdä?! Tässä miten mä valmistaudun lähestyvään coniin. Huom. Näin mä valmistaudun. Jotkut tekee toisin. That's life.


Tähän mennessä olen jo tarkistanut että minulla on lippu, kyyti ja majoitus järkättynä. Nykyään kannattaa olla hyvissä ajoin näiden kanssa. Liput ainakin tuntuu loppuvan kesken ja hotellit täyttyy samaa tahtia. Varsinkin jos haluaa majoittua halvalla, niin kannattaa varata heti kun liput on kourassa. Ja aina voi majoittua kaverilla tai sukulaisilla. Ne arvostaa conittajia aina. Ehkä, tai ei. Kyydeissä suosin kimppakyytejä. Junailu on hullun kallista ja seura on aina kivempaa. Sitten voi hypettää koko matkan conia tai koomata matkan takaisin.


Mulla on koko ajan vesikuuri, eli juon vettä tarvittavan määrän vuorokaudessa. Tietty sitä välillä unohtaa nesteytyksen, mutta ennen conia pidän huolta että tulee juotua tarveeksi vettä. Vesi kirkastaa ihoa, kropasta lähtee turvotusta ja olo on hyvä. Myös conin aikana pidän juomapulloa ja yritän juoda (vaikka cossi päällä on usein kammottavaa käydä vessassa.)
Katson myös vähän mitä laitan suuhuni. Jos vetelen viikon suklaata nassuun, niin tiedän sen myös puskevan läpi näppyinä. Joten yritän syödä terveellisesti ja hyvin. Vältän turhaa rasvaa, sokeria ja suolaa. Edelleen pidän teen tätäkin muulloinkin, mutta nyt vaan pidän kunnon kuuria.


Ihon huolto on myös viimeisellä viikolla tarkempaa. Muistan kuoria ihon, kosteuttaa ja ehdottomasti puhdistaa kunnolla. Mikään ei ota päähän kuin iso finni conipäivänä. Ja salainen niksini on myös se, että jumppaan kasvojen ja kaulan lihaksia kunnolla ennen conia. Youtubesta löytyy siihen vinkkejä. Näin saa kasvojen roikkuvat lihakset kuntoon ja ilmekkäämpiä kuvia. Sitä ei ajattelekkaan kuinka paljon lihaksia kasvoissa on.


Jos käytän omaa tukkaa cossissa, niin värit päähän ja ehkä jopa kampaajaa (en kyllä leikkaa tukkaa cossia varten, joten enemmin käytän peruukkia). Värin laitan vajaata viikkoa ennen conia, koska näin väri ehtii tasoittua ja jos tarvitsee korjailla, niin on vielä aikaa.



Sitten saatan hieman kertailla cossaamaani hahmoa. Ehkä katsastaa leffan tai kuvia. Katselen vähän millaisia poseja voisin tehdä. Joskus saatan opetella muutaman maneerin tai lausahduksen hahmolta, jotta saan siihen vähän väriä conissa. Hauskempaa cossata, kun voi elää hahmoa vähän edes. 


Koska usein haluan puvun hyvissä ajoin valmiiksi, niin viimeisellä viikolla tarkastelen että puku on sopiva. Viimeisiä muutoksia silloin enää ja jos tarvii jotain lisätä, niin ehkä teen. Sovitukset on hyvä tehdä tosiaan noin viikkoa ennen, koska hassusti sitä on saattanut saada kesäkiloja tai menettänyt niitä. Viikossa ei kuitenkaan usein saa montaa senttiä itsestään kadotettua tai lisättyä, joten puvun tulisi sopia myös conipäivänä.

Ja coniviikonloppuna pidän hauskaa. Näen kavereita, cossailen, otan kuvia (muista pyytää kuvaaja etukäteen, jotta saat puvusta kivoja kuvia) ja teen conista kivan itselle ja muille. 





tiistai 2. syyskuuta 2014

Auroriopisto

Kävin viikonloppuna larppaamassa yhtä rakkainta pelisarjaa tällä hetkellä. Kyseessä siis Auroriopisto. Tämä pelisarja on alkanut jo vuonna 2005, joten siihen maailmaan on ehtynyt jo todella hyvin tutustua ja syventyä. Se siis sijoittuu Harry Potter maailman Auroriopistoon 1970-80-luvulle, juuri ennen Voldemortin valtaan nousua.

Itse en ole ihan kaikissa peleissä ollut. Ensimmäisessä ja sitten sen jälkeen muutamassa. Vuodesta 2011 sitten sain sellaisen hahmon luotua, että olen pysynyt mukana aktiivisesti. Ja kun on samalla hahmolla pelannut jo kolme vuotta, niin ehtii kyllä kiintyä, niin hahmoon kuin pelimaailmaan. Nyt vaihdoin uuteen hahmoon jota olen nyt tämän kesän kahdessa pelissä pelannut.

Opisto on myös sellainen peli, josta tulee todella huonosti otettua kuvia. Johtuen siitä, että pelit kestävät usein monta päivää. Parhaimmillaan viikon. Tässä pelissä päätin ottaa hahmoista kuvat (koska pelipaikalle oli ilmestynyt peilit), joten harvinaista herkkua teille.


Ensimmäinen kuva on Nixie Sanfossosta, nykyään naimisissa (en muista ottiko sukunimeä O'Burton). Käväisin sillä pelaamassa muutaman tunnin, ja oli loistavaa, koska tämä oli se hahmo jolla olen 3 vuotta pelannut. Oli ihanaa päästä pelaamaan vanhoja kontakteja. Kyseessä on siis puoliveela, joka toimi koulun kuraattorina. Rakastaa kaikkia (miehiä enimmäkseen), on kiva kivoille ja todella sinisilmäinen. Rakastan hahmoa todella paljon, mutta nyt taisin sitä viimeisen kerran pelata. Hieman haikeaa, mutta tätä se larppaus on.


Sitten esittelyssä uusi hahmoni. Siis on todella vaikeaa pelata kahta niin erilaista hahmoa. Arwen Williams on olentometsästäjä, joka ei oikeastaan pidä kenestäkään. On v*ttupää kaikille, mutta jos tyyppi osoittautuu ihan siedettäväksi, niin sitten on ihan ok. Ampuu ensin ja kyselee sitten. Opettaa pimeyden voimilta suojautumista, ja keskittyy enimmäkseen olentoihin ja niiden listimiseen. Kesän ensimmäisessä pelissä mukanani oli koirani, joka toimi Arwenin uutena lemmikkinä.


Auroriopisto. Sitä ei voi olla rakastamatta.