Cosplay ja itsetunto

Päätin nyt liittyä tähän keskusteluun, jota on käyty nähtävästi ympäri maailmaa cosplayn piirissä. Aiheena siis se kuka saa cosplayta ja ketä. Minusta aihe on aikaslailla naurettava, mutta hei, ihmiset on.

Sä et voi mitenkään cossata prinssiä, koska oot tyttö!

Ööö... Se sun cossaamas hahmohan on 198 cm ja sä oot 160 cm, joten laske ite!

Ton hahmohan tulisi olla anorektisen laiha ja no, sä et oo.

Sä olet pyörätuollissa, joten sori, Xavier on ainut mitä voit cossata.

Miksi sä tuut coniin tollasessa cossissa? Eihän toi ole edes mikään oikea hahmo?

Minäpä sanon että: 

Mä olen aina uusi cosplay harrastuksen piirissä. Olen vasta muutaman vuoden verran alkanut harrastamaan jotain mitä nyt sanon cosplayksi. Olen käynyt coneissa vuodesta 2006 lähtien ja olen jokaiseen coniin pukeutunut teeman mukaisesti. Larppausta olen vuodesta 2006 asti harrastanut, joten pukuilu on ollut pitkään mukana. Mutta vasta muutaman vuoden ajan olen alkanut kunnolla miettimään cosseja (ja puhumaan niitä cosseina) ja ottamaan selvää mitä tapahtuu täällä cosplayn maailmassa Suomessa.

Minulla on ollut kavereita jotka ovat tätä harrastaneet enemmän cosplayta ja niiden kautta olen ollut selvillä siitä mitä tässä harrastuksessa on ollut puheenaiheina ja millaisia paineita se myös tuo. Kun päätin aloittaa cossauksen, niin voin sanoa että ensin olin todella peloissani, että mitä minusta puhutaan. Olin hyvin tietoinen siitä miten kriittisiä ja jopa julmia näissä piireissä voidaan olla. En todellakaan halunnut olla naurun aihe, vaikka itsetuntoni on semihyvä.

Itse olen aina mieltänyt conit tapahtumiksi joissa pääsee tutustumaan ihmisiin, katsomaan mitä genren sisällä tapahtuu ja mitä on tapahtumassa. Luennot ovat tukemassa tapahtumaa ja antamassa lisätietoa kiinnostavista aiheista. Ja kun ollaan samanhenkisten ihmisten ympäröiminä, niin voihan sitä vähän hassutella pukeutumalla lempihahmokseen ja ilmaista sitä. Mutta ehdottomasti tärkeintä on se sosiaalinen ympäristö ja sen tuomat edut. En mä menisi coniin jos joutuisin siellä olemaan yksin. Haluan saada uusia kavereita/tuttavuuksia. Ja uskon että sitä myös monet muut haluavat.

Sitten kuulen huhuja, että monet ovat todella julmia toisia kohtaan. Haukkuvat pukuja ja mollaavat niitä jotka eivät ole kilpailuvietin kanssa cosseilemassa. Miksi tulla coniin jos puku on keskeneräisen näköinen tai jos ei ole pukua ollenkaan? Miksi ei saisi tulla? Kuulin joskus erään conin luennolta että coniin ei viitsi edes tulla jos cossi ei ole valmis tai jos ei ole varaa tehdä mitään cossia. Älytöntä! Tietty sitä voi tulla vaikka potkupuku päällä jos haluaa (vaikka henkilökohtaisesti vihaan Onepiece-pukuja). Jokainen saa tulla missä asussa haluaa millaiseen coniin vaan. Minun mielestäni. Cosplay ei ole se pääasia coneissa, vaan todella hyvä plussa. Mutta en ole kuitenkaan tekopyhä. Voin todeta että en aina ymmärrä välttämättä pukuja mitä ihmisillä on päällä. Tällä tarkoitan sitä, että laittaa päälleen 3 kokoa liian pienen paidan (sama paita oikean kokoisena on hyvä) tai että alusvaatteet vilkkuu hameen alta (sukkahousut kunniaan tai siistit alusvaatteet).

Mutta eniten vihaan sitä että arvostellaan selän takana. Lähetetään nimettömiä viestejä siitä kuinka kyseinen henkilö ei voi cossata sitä ja sitä hahmoa, siitä ja siitä syystä. ÄH! Miksi ei voi? Eikö cosplayssä ole kyse siitä että cossaaja pukeutuu hahmoon josta itse pitää ja jonka haluaa tuoda eloon? Ei siitä että miellytetään koko maailmaa olemalla juuri sitä mitä kaikki haluaa. Tietenkin sitä voi olla onnellinen ja onnistua löytämään se hahmo joka sopii parhainten omiin piirteisiin. Mutta sitten on niitä (kuten minä), jotka haluaa rikkoa rajoja, tehdä vähän omaa ja cossata laidasta laitaan. Mä tiedän että mä saan parhaiten esiin pahiksia (Severus on kuulemma bravuuri), mutta en mä jaksa aina cossata niitä kusipäitäkään. Mä en ole suloisen prinsessan näköinen, mutta en anna sen haittaa mun Disney prinsessa-cossi suunnitelmia.

Mitä siis haluan sanoa? Haluan että me oltaisiin kivoja toisillemme. Rohkaistaan muita cossaamaan sitä mitä he haluaa ja miten he haluaa. Annetaan aloittelijoille rohkaisevia sanoja ja sitten tietenkin apua jos sitä tarvitsevat. Jos tuntuu siltä, niin coniin voi joskus tulla ihan vaan t-paita ja farkut päällä. Kehutaan aina kun siihen on aihetta. Me ollaan kuitenkin kaikki ihan hemmetin eeppisiä ja mahtavia! En ole vielä kohdannut ihmistä jonka cossi olisi ollut niin kamala, että olisin menettänyt uskoni harrastukseen. Aina on varaa parantaa, mutta joskus on hyvä ymmärtää rajansa. Ihminen ei voi näyttää animehahmolta, koska anatomia ei siihen anna lupaa. Mutta voimme yrittää parhaamme. Tyttö ei ole poika, mutta meikin ja bindin avulla voi vähän muuttaa ulkonäköä. Jos pituus on ongelma, niin plattarit jalkaan. Joskus selän suoristaminen tuo pituutta. Kanna ne onnellisuuskilot kunnialla! Ei ketään kiinnosta jos reidet on sinun mielestä vähän isot. Sinua ehkä, mutta ei muita. 

Mutta en nyt tässä yritä sanoa että kaikki on ihan kamalia coneissa muita kohtaan. Ehkä noin 95% ihmisistä siellä on loistavia! Enhän mä muuten niissä kävisi. Olen aina into pinkeenä, kun musta pyydetään kuvaa tai kun joku jää juttelemaan. Olen myös aina innoissani, kun joku suostuu kuvattavaksi ja haluaa vaihtaa muutaman sanan. Mutta koska tämä ilkeys ja snobeus on tullut ilmi ja olen sen itse myös huomannut, niin ajattelin sanoa mielipiteeni. Well, tässä se on!

Cossatkaa mitä haluatte ja tehkää se asenteella! Ollaan awesome!